Tällä hallituskaudella luotiin Suomen ensimmäinen valtakunnallinen, 12-vuotinen liikennejärjestelmäsuunnitelma, jonka pohjalta maamme liikennejärjestelmää kehitetään aina vuoteen 2032 asti. Tähän asti Suomen valtakunnallinen liikennepolitiikka on perustunut lyhytnäköiseen siltarumpupolitiikkaan, jossa liikennehankkeita on jaettu pahimmillaan sulle–mulle-periaatteella kulloinkin vallassa olevien tahojen kesken.
Toimin Hämeen vaalipiirin edustajana Liikenne 12 -valmistelutyöryhmässä, joka asetti uusien liikennehankkeiden kriteereiksi taloudellisen kustannustehokkuuden, alueellisen saavutettavuuden parantamisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen.
Kattavat joukkoliikenneyhteydet ovat tässä palapelissä tärkeä osanen. Koronapandemia ja energiakriisi ovat ajaneet monet joukkoliikenneyhtiöt talousahdinkoon, jonka seurauksena niillä on ollut valtava paine joko nostaa lipunhintoja tai karsia joukkoliikenneyhteyksiä. Tämä näkyy myös Lahden seudulla, jossa joukkoliikenteen lipunhintoja ehdotettiin korotettavaksi kolme prosenttia vyöhykeuudistuksen seurauksena.*
Tämän hallituskauden viimeisestä budjettiriihestä saatiin onneksi hyviä uutisia, kun vihreiden vaatimuksesta hallitus päätti esittää joukkoliikenteen arvonlisäveron laskemista väliaikaisesti nollaan. Alv-alennuksella turvataan erityisesti autottomien työmatkalaisten, opiskelijoiden ja pienituloisten eläkeläisten liikkuminen. Joukkoliikenteen ja matkaketjujen toimivuus on arjen sujumisen ehdoton edellytys.
Helsingin seudun liikenne HSL jo kiitteli alv-alennusta, jolla on suora vaikutus lippujen hintoihin. Toivottavasti se näkyy myös Lahden seudun linja-autoliikenteen lippujen hinnoissa.
Samanlaista käytännöllisyyttä tarvitaan myös suurissa liikenneinvestoinneissa. Siksi Päijät-Hämeen esitys uudesta Savon oikoradasta on mielenkiintoinen. Itä-Suomen raideyhteyksiä on parannettava nykyisestä, mutta sen on tapahduttava ympäristöllisesti, taloudellisesti ja alueellisesti järkevästi.
Päijät-Hämeen liiton, Lahden ja Heinolan kaupunkien tilaaman selvityksen mukaan uusi Lahti–Heinola–Mikkeli-reitti kestäisi Helsingistä Mikkeliin vajaat puolitoista tuntia, kun Itärata lyhentäisi saman matkan noin kahteen tuntiin. Hintaa reitille kertyisi noin 200 miljoonaa euroa, kun Itäradan kustannukset ovat miljardiluokkaa.
Näin merkittävä ajallinen ja taloudellinen säästö on otettava huomioon vakavasti Itä-Suomen raideyhteyksien kehittämissuunnitelmissa.
Suomen liikennejärjestelmää on kehitettävä kokonaisuutena, jonka alue-, elinkeino- kuin ympäristöpoliittisia vaikutuksia arvioidaan ja mitataan päätösten tueksi. Liikennejärjestelmän on otettava huomioon erilaisten ihmisten liikkumistarpeet, ja sen tulee perustua monipuolisiin liikenneyhteyksiin. Tämä on ympäristöllisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti järkevää.
Tulevaisuuden liikenneratkaisut tarjoavat meille oivat mahdollisuudet liikenneköyhyyden ehkäisyyn ja alueellisen eriarvoisuuden vähentämiseen sekä ilmastonmuutoksen torjumiseen, kun liikennesektorin päästöt vähenevät.
Kirjoitus on julkaistu Vierailija-kolumnina Etelä-Suomen Sanomissa 18.09.2022
*Toisin kuin kirjoituksessa sanotaan lippuhintoja ei nostettu vyöhykeuudistuksen seurauksena vaan niiden yhteydessä. Lippuhintojen korotuksen syynä oli mm. kasvaneet kustannukset.
Kuva: Salla Merikukka