Kirjoitus julkaistiin Hämeen Sanomissa 11.9.2021:
Keskustelu ilmaston muuttumisesta, sään ääri-ilmiöistä ja tarvittavista ilmastotoimista kävi kiivaana läpi helteisen kesän. Elokuussa kolahti: hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuoreen raportin mukaan 1,5 asteen lämpeneminen voi ylittyä jo 2030-luvun alkupuolella – peräti kymmenen vuotta aikaisemmin kuin tähän asti on arvioitu.
Ennusteiden mukaan maapallon keskilämpötilan nousu 1,5 asteella riittäisi sysäämään monet ihmiselämää ylläpitävistä ekosysteemeistä vaarallisen käännöskohdan yli. Seuraukset maapallon luonnolle ja ihmisille olisivat katastrofaaliset – suojelemalla luontoa suojelemme itseämme.
Vihreille jokaiset 2000-luvun vaalit ovat olleet ilmastovaalit ja niin kauan kun päästämme ilmakehään enemmän hiiltä kuin sidomme sitä, jokainen budjettiriihi tulee olemaan ilmastoriihi. Ilmastonmuutospaneelin tekemä arvokas tutkimustyö on toivottavasti herättänyt kaikki puolueet ilmastonmuutoksen vakavuuteen.
Jokainen meistä toivoo, että ilmastokriisi olisi vain pahaa unta. Mutta ilmastotutkijoiden viesti on selkeämpi ja vakavampi kuin koskaan aiemmin.
Hallitus on tehnyt noin puolet Suomen hiilineutraaliuteen tarvittavista päästövähennyksistä ja nyt budjettiriihessä sovittiin jopa 14 megatonnin lisätavoitteesta, joilla varmistetaan että Suomesta tulee hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
Ilmastosopu saavutettiin, mutta päätettyjen toimien vaikuttavuusarviointi ratkaisee mitä toimia tarvitaan jatkossa. Tuo arviointi tulee perustumaan tutkimusnäyttöön eikä vain parlamentaarisiin työryhmiin.
Resepti hiilineutraaliuteen on loppujen lopuksi melko yksinkertainen: päästöt alas ja nielut ylös. Päästövähennyksiä tarvitaan kaikilla yhteiskunnan sektoreilla maataloudesta energiantuotantoon ja liikenteestä joka päiväiseen kulutukseen. Samaan aikaan meidän on myös torjuttava luontokatoa sekä huolehdittava, että metsien ja maaperän hiilinielut vahvistuvat.
Jatkossa pitää edelleen tarkastella liikenteen päästökauppaa, turvepeltojen raivausmaksua, asumisen ja rakentamisen energiatehokkuuskriteereitä, eläintuotannon päästöjä sekä kevyen polttoöljyn kohtaloa, sekoitevelvoitteita ja hinnan ohjauskeinoja. Fossiilittoman liikenteen tiekartan toimeenpanolle on löydettävä riittävästi resursseja ja vaikuttavuutta. Sitran Korjausliike -raportti listaa hyvin eri päästösektoreiden keinovalikoimaa.
Tällä viikolla liikenteen päästökauppa puhutti paljon ns. perälautana, joka varmistaisi päästötavoitteiden toteutumisen. Päästökauppa ohjaa polttoainehintoja niin, että jos muut toimet eivät johda riittäviin vähennyksiin, hintaohjaus astuu kuvaan. Jos toimet ovat riittäviä ja päästöt vähenevät, eivät fossiilisten hinnat nouse.
Maatalouden osalta esillä olivat mm. turvepellot, jotka muodostavat merkittävän osan maatalouden päästöistä. Maataloustukien pitäisi kannustaa päästövähennyksiin nykyistä paremmin, ja nyt valmisteilla olevissa uuden tukikauden linjauksissa on hyvä aika tehdä korjausliike.
Yhteisillä päätöksillä kestävät valinnat tehdään helpoksi ja kannattavaksi. Ilmastotoimia ei voi jättää yksittäisen ihmisen vastuulle eikä niillä voi vaikeuttaa arkea kohtuuttomasti. Keinotekoinen vastakkainasettelu on turhaa, sillä halusimme tai emme, ilmastonmuutos koskettaa meistä jokaista. Siirtymä kohti hiilineutraalia Suomea on tehtävä reilusti ja alueellinen oikeudenmukaisuus on huomioitava.
Päätös kerrallaan, budjetti kerrallaan ja laki kerrallaan me kuljemme kohti kestävämpää elämäntapaa. Suomi on saavuttanut etulyöntiaseman tässä kansainvälisessä kilpajuoksussa. Parhaimmillaan ilmastoviisaat ratkaisut luovat hyvinvointia ja uuden sukupolven työpaikkoja sekä parantavat Suomen huoltovarmuutta ja omavaraisuutta.
Muutetaan systeemiä, ei ilmastoa.
Mirka Soinikoski (vihr.)
Kansanedustaja, anestesialääkäri