(Kirjoitus julkaistiin Hämeen Sanomien Mielipidevieras -palstalla 16.2.2019)
Perustuslain alussa todetaan, että Suomi on demokraattinen oikeusvaltio. Perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava lakeja tarkoin. Kuten viime aikoina olemme todistaneet, näin ei ole tapahtunut lastensuojelussa, varhaiskasvatuksessa eikä vammais- tai vanhuspalveluissa.
Kirjoitin Hämeen Sanomien kolumnissa 9.7.2017 SOTE-uudistuksen lisäaika tulee tarpeeseen. Tuolloin perustuslakivaliokunta tyrmäsi nykyhallituksen sote-esityksen ensimmäisen kerran ja asiantuntijat olivat antaneet sille murska-arvioita lausuntokierroksilla.
Sote-uudistus on mittakaavaltaan eeppinen ponnistus, joten lisäaika tarjosi hallitukselle mahdollisuuden palauttaa valmistelu hallitusohjelman alkuperäisen tavoitteen suuntaan: sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistäminen toimiviksi ja turvallisiksi hoitopoluiksi, tähtäimessä hyvinvointierojen kaventaminen.
Toinen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite oli purkaa monimutkainen rahoitusjärjestelmä yhteen laariin, jotta palveluiden järjestäminen ja rahahanat olisivat samoissa käsissä. Vasta viimeisenä listalla oli valinnanvapauden lisääminen ja näillä eväillä hallitusneuvottelut vietiin läpi 2015 vaalien jälkeen. Sittemmin Sipilän hallitus kaatumisen partaalla ollessaan kepuloi jatkoaikaa itselleen maakuntapaketti ja laaja valinnanvapaus edellä, viiden sinisen ministerinsalkun turvin.
Sote-ratkaisua on koeponnistettu jo neljän hallituskauden ajan. Nyt on korkea aika saada kokonaisuus parlamentaariseen valmisteluun ja nykyhallituksen on vedettävä esityksestään pois laaja valinnanvapaus. Vaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta ja soten kohtalo on vielä auki. Nyt onkin hyvä aika vaatia kansanedustajaehdokkailta selkeitä vastauksia sotesta – millä jalalla hallitusneuvotteluihin ollaan lähdössä huhtikuussa 2019: valinnanvapaus, maakunnat vai terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen edellä?
Vähemmälle huomiolle on jätetty keskustan vastuuministerien antamat kirurgian keskittämisasetus ja päivystysasetus. Ne vaikeuttavat sairaalatoimintaa eri puolella Suomea, kun toisaalla aluesairaaloissa kiellettiin anestesiaa vaativa leikkaustoiminta ja samalla keskussairaaloille tuli paljon lisävelvoitteita, mutta ei juurikaan lisäresursseja. Vuosi sitten professori Ari Palomäki arvioi Turun yliopistollisen keskussairaalan yltävän ainoana ns. laajan päivystyksen sairaalana päivystysasetuksen vaatimuksiin.
Osa uudistuksista on perusteltavissa kestävästi potilasturvallisuudella ja hoidon laadulla, mutta suurin osa on puhdasta maantiedettä ja aluepolitiikkaa. Molemmat asetukset pitää ottaa uuteen tarkasteluun tulevissa hallitusneuvotteluissa. Viimeisin aluepoliittinen tempaus oli vääntö uusien lääkärihelikopterien sijoituspaikoista, ja pisimmän korren vetivät Seinäjoki ja Utti. Ministeritason lobbauksen ansiosta laajan päivystyksen keskussairaala Lappeenrannassa hävisi kisan lääkärikopterista Kouvolan seudulle.
Kiristyvä kilpailu osaavasta henkilökunnasta ja potilaista on johtanut myös positiiviseen kehitykseen sairaanhoitopiireissä; Kanta-Hämeen, Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirit yhdistävät voimiaan tähtisairaala-hankkeessa, jossa selvitetään parhaita vaihtoehtoja yhteistyön vahvistamiseksi ja erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuuden turvaamiseksi. Yksi lähtökohta valmistelussa on, että jokaisessa maakunnassa päivystää keskussairaalatason akuuttisairaala myös tulevaisuudessa.
Kanta-Hämeessä sote-palvelut kannattaa järjestää jatkossakin maakunnallisena yhteistyönä. Myös Riihimäen seudun etu on pysyä aktiivisesti mukana oman maakunnan ja sairaanhoitopiirin kehittämisessä – yhteistyössä on voimaa.
Mirka Soinikoski
Vihreät valtuustoryhmän pj.
Kansanedustajaehdokas
Hämeenlinna