Presidentti Niinistön kokoamat työryhmät julkistivat eilen arkisia keinoja syrjäytymisen ehkäisyyn. Sitä ehdittiin jo kritisoida ”keskiluokan puuhakirjaksi” täynnä itsestäänselvyyksiä. Samaan aikaan ministeri Risikko painottaa että pelkällä viranomaistoiminnalla emme pysty syrjäytymistä estämään ja syrjäytyneitä auttamaan. Näinhän se on.

Lastensuojelun selvitystyöryhmän puheenjohtaja, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja toteaa: ”Lastensuojelun asiakkuus periytyy jopa kolmanteen polveen. Sosiaalisen perimän kierre osoittaa, ettei lastensuojelulla ole niitä vaikutuksia, joita toivotaan.” (HS 7.9.2012)

Kun ainoana perintönä on lastensuojelun asiakkuus ja syrjäytyminen, mikään ei ole itsestäänselvää. Syrjäytyminen on niin monitahoinen ilmiö, että kaikki toimet ja yritykset sen estämiseksi ovat tervetulleita. Ja ihan oikeasti, joskus se voi olla juuri se pieni välittämisen teko joka estää ihmistä suistumasta syöksykierteeseen.

Ennaltaehkäisy on sosiaali- ja terveyspalvelujen perusta, ja siihen on oltava riittävästi resursseja.
edit* Lilja Tammisen (Hki) loistava veto Ihan tavallista päätöksentekoa, hyvä! Syrjäytymisen ehkäisyyn ja hoitoon pitää puuttua joka tasolla. Hyvä arki suojaa ennalta, mutta ongelmien jo kasaantuessa yhteiskunnan turvaverkon pitää toimia.