Kolumni on julkaistu Itä-Hämeessä 29.6.2020.
Toukokuussa olimme tilanteessa, jossa koronarajoitusten purkaminen ja yhteiskunnan avaaminen aloitettiin asteittain. Nyt poikkeusolot Suomessa on julistettu päättyneeksi. Suomi iski maihin koronan ensimmäisen aallon, mutta poikkeukselliset ajat jatkuvat. On ensisijaisen tärkeää, että myös kesällä huolehditaan turvaväleistä, pestään käsiä, eikä kirmata kipeänä kesälaitumilla. Koko Suomi varautuu toiseen aaltoon.
Hallitus aloitti vihreän elvytyksen kuluvan vuoden neljännellä lisätalousarviolla, joka pyrkii ratkaisemaan käynnissä olevaa kolmoiskriisiä – koronakriisiä, talouden taantumaa sekä ilmasto- ja ympäristökriisiä. Koska elvytykseen käytetyn euron voi käyttää vain kerran, nämä eurot on käytettävä harkiten ja viisaasti.
Kestävää elvytystä tarvitaan niin maakuntien keskuskaupungeissa kuin seutukunnissakin. Samat ratkaisut eivät sovi joka paikkaan, vaan elvytystä on kohdennettava kunkin alueen luontaisiin vahvuuksiin nojaten ja alueiden erilaisuus huomioiden. Näin syntyy myös uutta työtä ja uutta hyvinvointia – reilusti.
Kuntia tuetaan nyt yhteensä 1,4 miljardilla eurolla. Tällä rahalla turvataan kuntien työpaikkoja ja peruspalvelut kuntien asukkaille. Sairaanhoitopiireille kompensoidaan koronavirustilanteen aiheuttamia kustannuksia. Yrityksille ohjataan liki puoli miljardia euroa uutta tukea – jo aiemmin tehtyjen tukitoimien lisäksi.
Vihreällä elvytyksellä otetaan harppaus kohti vähäpäästöistä liikennettä. Yhteenlasketut panostukset joukkoliikenteeseen, raiteisiin sekä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen ovat historiallisen suuret – lähes miljardi euroa.
Tärkeänä elvytystoimena väyläverkkoa kehitetään siellä, missä julkisilla liikkuminen ei ole mahdollista. Lisätalousarviossa määritelty 26 miljoonan euron määräraha Valtatie 4:n parantamiseen välillä Hartola—Oravakivensalmi otettiin ilolla vastaan, samoin jo aiemmin linjatut tasokorotukset perusväylänpitoon. Meidän tulee etsiä ratkaisuja vähäpäästöiseen autoiluun, kuten kannustimia fossiilisista polttoaineista irtautumiseen, ja kehittää liikenteen palveluita myös maakunnissa. Tavaraliikennettä tulisi saada yhä enemmän kumipyöriltä raiteille.
Nyt on aika korjata sitä, minkä korona on rikkonut. Kriisi ei kohtele kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Jo valmiiksi heikommassa asemassa oleville koronakevät on ollut erityisen raskas ja vaikea. Meidän on varmistettava, etteivät tulevat sukupolvet jää koronakriisin jalkoihin, kuten kävi 90-luvun lamassa. Haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria tuetaan erillisellä 320 miljoonan euron hyvinvointiohjelmalla. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen resursseja vahvistamalla voimme pelastaa monen lapsen ja nuoren tulevan opintien.
Ikäjakauman toisessa päässä ovat ikäihmiset, joista moni ei ole nähnyt läheisiään useaan kuukauteen ja joiden elämänlaatua pitkä tauko päivätoiminnassa tai muissa arjen aktiviteeteissa on heikentänyt merkittävästi. Siinä missä yhteiskuntamme tärkeimpiä tehtäviä on taata jokaiselle turvallinen lapsuus, on arvokkaan ja merkityksellisen vanhuuden turvaaminen aivan yhtä arvokasta. Köyhyys tai eriarvoisuus ei saa lisääntyä koronakriisin vuoksi.
Kun arvioimme julkisen talouden tilaa, meidän on kyettävä katsomaan pitkälle 2030-luvun puolelle. Meidän on turvattava Suomen kilpailukyky panostamalla riittävästi osaamiseen ja ekologiseen rakennemuutokseen. Meidän on myös uudistettava sosiaaliturvaa vastaamaan paremmin nykyajan tarpeita. Tästäkin kriisistä selviämme, yhdessä.
Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja ja anestesialääkäri Hämeenlinnasta.