Jouko Astor kirjoitti (HäSa 26.8.) Evon avohakkuiden ja kansallispuistohankkeen ristiriidasta. Olen täysin samaa mieltä, on kyseenalaista liputtaa uuden kansallispuiston puolesta ja samaan aikaan hakata alueen metsät matalaksi. Avohakkuut eivät sovi yhteen myöskään Hämeenlinnan kaupungin ilmastotavoitteiden kanssa, eivätkä ne edesauta luonnon monimuotoisuuden heikentymisen pysäyttämistä.
Päättäjät usein vetoavat metsänhoitosuunnitelmaan ja sen sitovuuteen. Vaikka suunnitelman laatii ulkopuolinen taho, ei se poista metsänomistajan vastuuta. Kunta voi ohjata metsänhoidon periaatteita, jos poliittista tahtotilaa siihen löytyy. Vihreät on esimerkiksi Hämeenlinnassa esittänyt jatkuvan kasvatuksen menetelmien lisäämistä kaupungin omistamissa metsissä ja tehnyt valtuustoaloitteen avohakkuiden lopettamiseksi.
Kansanedustajakollega Pirkka-Pekka Petelius tapaa sanoa: “Suojelemalla luontoa suojelemme itseämme.” On surullista, jos luonto nähdään arvokkaana vasta sitten, kun rahat kilahtavat kunnan kirstuun. Monet päättäjät ovat olleet avohakkuiden puolestapuhujia vain niistä saatavan taloudellisen hyödyn takia.
Nyt samat tahot ajavat kansallispuistohanketta – jälleen talous edellä ja kävijämäärät maksimoiden. Evon luonto on suojelemisen arvoinen luonnon itsensä vuoksi. Sillä on itseisarvo, joka ei ole mitattavissa rahassa. Taloudellisesta kestävyydestä on huolehdittava, mutta sitä ei voida tehdä luonnon kantokyvyn kustannuksella.
Kunnissa voidaan siis mitä suurimmassa määrin vaikuttaa siihen, millaisin periaattein metsiä ja lähiluontoa hoidetaan. Evon tiedekansallispuisto on loistava hanke, jossa voimme yhdistää ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden. Lisäksi hanke yhdistäisi luonnonsuojelun ja tieteen tekemisen ennennäkemättömällä tavalla.
Nyt on aika nähdä metsä puilta ja uudistaa kuntien metsänhoitosuunnitelmat.
Mirka Soinikoski
Kansanedustaja (vihr.)
Hämeenlinna
Kirjoitus julkaistu Forssan Lehden mielipideosastolla 28.8.2020.