Aloitin kesäkuussa kolumnivuorot myös Etelä-Suomen Sanomissa, ensimmäinen kolumni julkaistiin 13.6.2019:
Päätin lähteä mukaan politiikkaan v.2012 presidentinvaalien jälkeen, tuolloin vaikutti siltä että yhteiskunnallisen vaikuttamisen uusi aika oli alkanut. Pekka Haaviston vaalikampanja ja sitä ympäröinyt kansanliike osoittivat, että yhdessä tekemällä ja toisia kuunnellen pystymme muuttamaan maailmaa.
Kokemukseni suomalaisesta lastensuojelujärjestelmästä, tukiperhetoiminnasta, PRIDE-valmennuksesta ja sijaisvanhemmuudesta ovat tarjonneet näköalapaikan lastensuojelun nykytilaan. Yhteistyökumppaneita on kertynyt laaja kattaus sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta ja eri tahojen ratkaisumallit vuosien varrella ovat poikenneet toisistaan, vaikka laki on kaikille sama.
Lastensuojelun asiakasperheiden aikaa ja voimavaroja hukataan oikean avun piiriin pääsyä jonottaessa, ruljanssi alkaa alusta työntekijöiden vaihtuessa, riskitiedot eivät kulje eri viranomaisten välillä ja mikä pahinta – lapsi ja hänen lähipiirinsä eivät tule kuulluksi. Väkivalta ja sen uhka pitää uskaltaa ottaa puheeksi kaikissa perhepalveluissa, moniammatillista riskinarviointia (MARAK) on käytettävä ja koko perhe on ohjattava oikean avun piiriin.
Ylisukupolviset mielenterveys-, päihde- ja väkivaltaongelmat ovat hoidettavissa ja sukupolvien synkkä kierre on katkaistavissa. Mutta ensin ne on tunnistettava. Jonkun on puhallettava peli poikki ja sanottava että nyt riittää. Yhteiskunnan turvaverkon on toimittava ja vaikuttavaan lastensuojelutyöhön on oltava riittävät resurssit.
Nykyinen lastensuojelulaki astui voimaan 2008 ja sosiaalihuoltolaki 2015, mutta kuten ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja sanoi jo vuosia sitten:
Hyväkään laki ei riitä, jos teoriat eivät siirry käytäntöön. (HS 7.9.2012)
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi 27-kohtaisen Lastensuojelun laatusuosituksen 2014 ja sen periaatteina ovat asiakkaiden ihmisarvo ja perusoikeudet, lapsen etu, vuorovaikutus, vastuulliset päätökset ja toimintakultturi kaikessa lastensuojelutyössä.
#1000nimeä -adressi nosti lastensuojelun muutostarpeen otsikoihin 2017 ja jälleen todettiin, että lastensuojelun hankkeissa syntyneet hyvät käytännöt eivät etene arkityöhön. Ylisosiaalineuvos Kananoja työryhmineen kutsuttiin jälleen selvitystyöhön. Työryhmän ratkaisuehdotukset lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi julkaistiin helmikuussa 2019.
Työntekijöiden määrä sekä työjärjestelyt on todettu keskeisiksi lastensuojelun laatuun vaikuttaviksi tekijöiksi useissa eri selvityksissä. Uuteen hallitusohjelmaan kirjattiin lastensuojelun asiakasmäärät, turvakotien resurssien lisääminen sekä mielenterveys- ja päihdelainsäädännön uudistaminen.
Viime hallituskaudella käynnistynyt LAPE-hanke yhdenvertaistaa lastensuojelun työtapoja koko maassa ja lastensuojelun jälkihuollon ikäraja nousee 25 vuoteen v.2020 alusta.
Toinen merkittävä edellisen hallituksen hankkeista oli lapsenhuoltolain uudistus ja laki astuu voimaan 1.12.2019. Vuoroasuminen kirjattiin vihdoin lakiin ja nyt uusi hallitusohjelma vahvistaa kahden kodin tasavertaisuutta ministeriön työryhmän suosituksen mukaisesti. Uudistus parantaa lasten asemaa ja oikeuksien toteutumista erotilanteissa merkittävästi.
YK:n Lapsen oikeuksien sopimus astui voimaan Suomessa 28 vuotta sitten ja se on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Lapsen ääni pitää saada kuuluviin perhepalveluissa, lastensuojelussa ja lapsen huollosta sovittaessa. Työ lapsiystävällisemmän Suomen puolesta jatkuu.
Mirka Soinikoski
Kansanedustaja (vihr.)
Häme