Vuosien kokemus tukiperhetoiminnasta, PRIDE-valmennus ja sijaisvanhemmuus ovat antaneet kokonaisvaltaisen näköalapaikan lastensuojelun tilaan tänä päivänä. Yhteistyökumppaneita on ollut sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta ja kolme eri kaupunkia ovat kukin toteuttaneet toisistaan poikkeavia tapoja ratkaista monimutkaisia lastensuojeluasioita.
Onneksi joukossa on myös hyviä kokemuksia ja hyviä ratkaisumalleja, niistä nousee usko siihen että asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Uusi lastensuojelulaki astui voimaan 1.1.2008, mutta… hyväkään laki ei riitä, jos teoriat eivät siirry käytäntöön, sanoo ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja (HS 7.9.2012).
Elokuun lopussa jokainen joutui lukemaan lööpeistä, missä lastensuojelussa mennään pahimmillaan. Vanhemmuuteen halutaan uskoa loputtomasti, uusia mahdollisuuksia annetaan kerta toisensa jälkeen, riskitiedot eivät kulje saman viraston sisällä (saati eri viranomaisten välillä) ja mikä pahinta – kukaan ei kuuntele lasta eikä hänen lähipiiriään. Jonkun pitää puhaltaa peli poikki ja sanoa että nyt riittää. Oli ilo lukea viikonlopun lehdistä, että eduskunnassa oli keskusteltu pysyvän huostaanoton mahdollisuudesta tilanteissa, joissa muutosta parempaan ei ole massiivisista tukitoimista huolimatta saatu aikaan.
Suomessa lapseen suhtaudutaan useissa yhteyksissä kuin vanhempiensa omaisuuteen, vaikka lapsen oikeuksien sopimuksen solmimisesta tulee marraskuussa kuluneeksi jo 23 vuotta. Olen viitannut lukemattomia kertoja VTM Tuula Friskin kirjoitukseen Lasta tulee kuunnella lastensuojelussa (HS Mielipiteet 16.7.2011) ja sen voi tiivistää lauseeseen ”Kaikkien yhteisenä tavoitteena tulee olla, että lapsen eettiset ja juridiset ihmisoikeudet toteutuvat.” Lapsen ääni pitää saada kuuluviin lastensuojelussa ja huoltoriidoissa, mutta myös päätösten teon kaikilla tasoilla.
Avoimempi Hämeenlinna kuulee lapsen äänen.