Suomea pidetään maailmalla tasa-arvon ja oikeusvaltion mallimaana, mutta meilläkin on omat puutteemme. Tässä maassa esimerkiksi lapsen ja vammaisen oikeudet eivät edelleenkään toteudu täysimääräisesti. Tästä olemme saaneet myös huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä.
Viime syksynä vammaisten oikeudet puhuttivat valtakunnallisesti, kun Kanta-Hämeessä paljastui kehitysvammaisen pojan kaltoinkohtelu hoivalaitoksessa. Paljastunut kaltoinkohtelu on vain jäävuoren huippu kaikesta vammaisten ihmisten kokemasta yhteiskunnallisesta syrjinnästä, jota he joutuvat elämässään kokemaan.
Vammaisten oikeuksien vahvistamiseksi tarvitsemme jatkossa jokaiselle hyvinvointialueelle vammaisasioiden valvontakoordinaattorin, joka puuttuu vammaispalveluiden epäkohtiin ja kiinnittää huomiota vammaisten oikeuksien toteutumiseen.
Valvontakoordinaattori toimisi myös päätöksentekijöiden tukena ja auttaa huomioimaan päätösten vaikutuksia vammaisten oikeuksiin. Tässä maassa jokaisen pitää tuntea olevansa yhdenvertainen, ja siihen tämä hallitus on sitoutunut.
Vammaisten oikeuksiin liittyy oleellisesti lapsen oikeudet, sillä aivan jokaisella lapsella on oikeus unelmiin, leikkiin ja turvalliseen arkeen. Valitettavasti tämä ei Suomessa toteudu kaikkien lasten osalta.
Yksi lapsen oikeuksia tällä hetkellä polkeva yhteiskunnallinen epäkohta on lastensuojelun tilanne. Keskeisenä ongelmana ovat lastensuojelun riittämättömät resurssit sekä lastensuojelulain pirstaleisuus, joka tekee lastensuojelun tavoitteiden toteutumisesta vaikeaa eikä takaa lapsen edun ensisijaisuutta.
Lastensuojelu on ollut kriisissä jo 90-luvulta alkaen, ja poliittiset toimet asian korjaamiseksi ovat olleet riittämättömiä. Pysäyttävä sitaatti lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa oli: ”Suomesta on vaikea löytää yhtään pahoinvointia kuvaavaa indikaattoria, joka olisi kohonnut yhtä johdonmukaisesti ja yhtä kauan.” Tämän takia ei ole liioiteltua puhua suomalaisen lastensuojelun kriisistä, sillä nykyinen tilanne on lapsen edun kannalta kestämätön.
Lastensuojelussa hintalappu ajaa liian usein lapsen oikeuksien yli. Tämä ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää, ja markkinatilannetta sijaishuollossa on muutettava terveempään suuntaan.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus osallistua aktiivisesti oman yhteisönsä toimintaan. Valitettavasti moni lastensuojelussa olleista nuorista kokee, että heitä ei ole kuultu lainkaan tai heidän näkemyksiään ei ole huomioitu heitä itseään koskevissa asioissa.
Tällä hallituskaudella on laadittu kansallinen lapsistrategia, jonka tarkoitus on vahvistaa jokaisen lapsen osallisuutta. Tämä strategia on jalkautettava myös lastensuojeluun, jotta lasten oma ääni lastensuojelussa tulee nykyistä vahvemmin esille. Jokainen lapsi ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Viestimme kaikille lastensuojelussa oleville lapsille pitäisi olla: sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Keskeisenä syynä lastensuojelun heikkoon nykytilaan on lastensuojelulakimme, jota on parsittu kasaan ja muuteltu jo lähes 30 kertaa. Tämä on tehnyt lastensuojelulaista repaleisen kokonaisuuden, jota jopa asiantuntijoiden on vaikea tulkita. Onkin selvää, että nykylaki ei edistä lapsen oikeuksia riittävällä tavalla.
Lapsiasiainvaltuutetun kertomus ehdottaa tilanteen korjaamiseksi lastensuojelulain kokonaisuudistusta, joka selkeyttäisi ja yhdenmukaistaisi lastensuojelua. Kannatan tätä ehdotusta lämpimästi ja ehdotan, että seuraavan hallituskauden yhdeksi tavoitteeksi asetetaan lastensuojelulain kokonaisuudistus, jossa lapsen edun ensisijaisuus asetetaan koko uudistustyön lähtöperiaatteeksi. Kansallinen lapsistrategia meillä on jo sen työn tueksi olemassa.