Nuorten hätä puhuttelee meitä aikuisia eri tavoin. Lasten ja nuorten kanssa työskenteleville nuorten arki näyttäytyy päivittäin ja käsitys nuorten arjesta voi olla erilainen kuin vanhempien tai päättäjien. Meillä kaikilla aikuisilla tulisi kuitenkin olla yhtenäinen käsitys nuoren elämästä.
Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen ja tuen kehittämistä on tehty pitkään. Keskeistä avun ja tuen järjestymisessä on kohdatuksi tuleminen ja avun oikea-aikaisuus. Ne eivät kuitenkaan yksinään riitä. Kokonaiskuva jää muodostumatta, mikäli nuori nähdään eri paikoissa vain tietyistä näkökulmasta käsin. Nuori voidaan nähdä esimerkiksi oppilaana, potilaana, lastensuojelun asiakkaana, valmennettavana, erityistä tukea tarvitsevana tai vammaisena.
Entäpä jos näkisimme hänet nuorena ja ihmisenä, jolla on tarpeita, tavoitteita, unelmia, huolia ja murheita sekä ilonaiheita elämässään? Meillä jokaisella on oma lapsikäsityksemme, joka ohjaa ajatuksiamme ja havaintojamme. Professori Lea Pulkkinen on ansiokkaasti koonnut aineistoa lapsikäsityksestä yhteisen keskustelun tueksi.
Samaan aikaan kun jaamme huolen erilaisiin pulmiin joutuneiden lasten, nuorten ja perheiden tilanteesta, tarvitsemme laajaa keskustelua ja aitoa uudistumista. Hallinto- ja ammattikuntakeskeisyydestä tulee sitkeästi uudistua edelleen lapsi- ja perhelähtöisempään suuntaan. Tätä toiminnan muutosta vahvistetaan tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeessa.
Lapsen ja nuoren elämän tukeminen vaatii kaikkien kasvuympäristössä toimivien aikuisten yhteistyötä ja yhtenäistä näkemystä siitä, että haluamme auttaa – ja tulla autetuksi.
Kaikkien lasten, nuorten ja perheiden kohtaaminen ja tavoittaminen on tärkeää. Jokainen meistä voi myös olla avuntarvitsija vuorollaan. Hyvinvoinnin vahvistamisen onnistuminen edellyttää eri alojen ammattilaisten, johtajien, päättäjien sekä lasten, nuorten ja vanhempien kumppanuutta. Koko kylä kasvattaa -asennetta. Vastakkainasettelulla emme tätä saavuta ja samalla tulemme näyttäneeksi huonoa esimerkkiä lapsille ja nuorille.
Väkivallaton lapsuus -toimintaohjelmassa on avattu sitä miten voimme aikuisina suojella lapsia ja nuoria esimerkiksi kotona tapahtuvalta väkivallalta. Voimme rakentaa nuoren ympärille suojaavien tekijöiden kenttää, ja tunnistaa niitä riskejä, jotka altistavat väkivallalle ja kaltoinkohtelulle. Kukin meistä voi olla nuorelle turvallinen aikuinen. Jo yksikin luotettava aikuinen nuoren elämässä on valtava suojaava tekijä. Toimintaohjelmaa on vauhditettava joka kunnassa käytäntöön.
Kanta-Hämeessä on tehty väkivallan haittojen ehkäisyn toimenpideohjelma, joka on nyt kunnissa hyväksyttävänä. Siihen liittyen on perustettu moniammatillinen työryhmä tukemaan ja yhtenäistämään väkivallan tunnistamista, puheeksi ottoa, vastaamaan koulutuksesta ja vahvistamaan auttamisen ketjua. Johtoajatuksena on, että kukin toimii väkivaltaa ehkäisten omassa pestissään, ja jokainen osaa kysyä miten sulla menee. Kuuntelu, huomaaminen ja aidosti kohdatuksi tuleminen auttaa jaksamaan vaikka tilanteeseen ei sillä hetkellä vielä ratkaisua löytyisi.
Kuule ja näe nuori. Tarvitsemme ennen kaikkea turvallisia aikuisia, asiallista ja tietoon perustuvaa keskustelua sekä nuorille tunteen siitä, että apua voi ja kannattaa pyytää. Tunne siitä, että jokainen on osallisena omassa yhteisössään.
Mirka Soinikoski, kansanedustaja (vihr.), lape-aktiivi Hämeestä ja Itlan valtuuskunnan puheenjohtaja
Elina Vesterinen, asiantuntija, lapset, nuoret & perheet, Päijät-Hämeen tulevaisuuden sote-keskus-ohjelma
Sini Stolt, asiantuntija, lapset, nuoret & perheet, Kanta-Hämeen tulevaisuuden sote-keskus-ohjelma
Kirjoitus on julkaistu marraskuussa 2020 Etelä-Suomen Sanomissa ja Hämeen Sanomissa mielipidekirjoituksena.