Sairaaloiden päivystykset ovat ruuhkautuneet ympäri Suomen. Pahin tilanne on Uudellamaalla, jossa Jorvin sairaala ei voinut kymmeneen päivään ottaa vastaan kaikkia ambulanssilla tulevia potilaita.
Perusterveydenhuollon kroonisesta resurssivajeesta johtuen meillä on tilanne, jossa apua kaikenlaisiin tilanteisiin ja ei-kiireellisiin sairastapauksiin haetaan ensiavusta, koska sitä ei mistään muualta saa. Tämä vaarantaa sekä akuutin avun tarpeessa olevat potilaat että vanhukset, jotka ohjautuvat järjestelmän toimimattomuuden takia ambulanssirallin päätteeksi päivystykseen “hätämajoitukseen”.
Erikoissairaanhoidolla on hyvin vähän annettavaa kotona pärjäämättömyyteen. Päivystyskriisin yhtenä syynä on vanhuspalveluiden toimimattomuus ja kuntouttavien vuodeosastopaikkojen lakkautukset kunnissa.
Hoivapäivystys olisi yksi ratkaisu
Yksi ratkaisu olisi perustaa hoivapäivystysyksiköitä hyvinvointialueille. Näin vanhukset, jotka eivät pärjää yksin kotona kotihoivan turvin, saataisiin ohjattua oikean avun piiriin ja pois akuuttiin sairaanhoitoon keskittyvistä päivystysyksiköistä.
Hoivapäivystys olisi lyhytaikainen ympärivuorokautinen hoivapaikka niille ikäihmisille, joilla ei ole akuuttia sairaanhoidon tarvetta, mutta jotka eivät pärjää kotona.
Meidän on myös hyväksyttävä se tosiasia, että hoitajapulaan ei ole pikaratkaisuja. Hoitajamitoituksen lykkääminen vapauttaisi mitoituksen alaisia julkisia hoivayksiköitä lisäämään paikkoja ja mahdollistaisi myös yksityisten palveluntuottajien osallistumisen ruuhkanpurkuun. Samaan aikaan valvontaa on lisättävä, jotta hoivan laatu saadaan palautettua oikealle tasolle.
Hoivapäivystys ei kuitenkaan yksin riitä ratkaisemaan akuuttia kriisiä. Meidän on lisäksi pohdittava, voisiko ministeriö myöntää poikkeuslupia sairaanhoitopiireille ja kunnille (sekä jatkossa hyvinvointialueille), jos ne järjestämisvastuullaan esittävät kriisiin paikallisia ratkaisuja, jotka eivät nykyisten pykälien mukaan ole mahdollisia. Näin saataisiin täsmäratkaisuja kohdennettua alueellisen tilanteen mukaan, potilasturvallisuutta vaarantamatta.
Nyt tarvitaan nopeita keinoja
Pitkän aikavälin ratkaisuina meidän on korjattava hoitoalan palkkaustasoa sekä lisättävä ikäihmisten yhteisöllistä asumista ja kehitettävä kotihoitoa. Nyt kuitenkin tarvitaan nopeita keinoja päivystysten vapauttamiseksi suorittamaan omaa ydintehtäväänsä.
Päivystyskriisin keskelläkin meidän on muistettava, että vanhuus ei ole sairaus.
Perheystävällinen työelämä tarkoittaa sitä, että ihmisillä on enemmän aikaa huolehtia paitsi lapsistaan myös omista vanhemmistaan ja muista läheisistään. Yhteisöllisyyden vahvistaminen on asia, johon me kaikki voimme vaikuttaa omassa arjessamme.
Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomien vieraskynässä 17.12.2022