Eduskunnassa on käsittelyssä hallituksen esitys laiksi ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista. Korostin puheenvuorossani alueellisten erojen huomioimista ja reilua siirtymää kohti fossiilitonta liikennettä:
”Jatkossa julkisissa hankinnoissa edellytetään vähimmäismäärää puhtaita ajoneuvoja. Lailla pannaan täytäntöön EU:n puhtaiden ajoneuvojen hankintoja koskevan direktiivin vaatimukset, ja se on yksi fossiilittoman liikenteen tiekartan toimenpiteistä.
Suomi on sitoutunut vähintään puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteeseen ei päästä ilman julkisen sektorin määrätietoista työtä kohti hiilineutraaliutta myös liikenteen osalta. Julkisen sektorin on toimittava suunnannäyttäjänä reilussa siirtymässä kohti fossiilitonta liikennettä, sillä muutoksen keskellä tarvitaan leveitä hartioita.
Julkinen sektori vaikuttaa liikennemarkkinoihin joukkoliikennepalveluita ja muita julkisia liikennepalveluita hankkimalla. Kun näihin hankintoihin lisätään ympäristönäkökulmien ja energiatehokkuuden vaatimuksia, julkinen sektori voi edistää puhtaan kaluston ja sen tarvitseman infrastruktuurin eli latausasemien ja jakelupisteiden kehittymistä.
Ympäristöystävällisten hankintojen vähimmäisosuuksia on eritelty etäisyyksien ja alueiden taloudellisten valmiuksien mukaan. Tähän alueelliseen oikeudenmukaisuuteen myös liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää mietinnössään erityistä huomiota.
Vaatimuksia sovelletaan vain uusiin hankinta- ja palvelusopimuksiin, eli kaikkea kalustoa ei tarvitse uusia kerralla. Sääntely koskee siis vain normaalissa syklissä tehtäviä uusia hankintoja, eikä toimivasta kalustosta näin luovuta ennenaikaisesti. Tämä on myös ympäristön kannalta järkevää.
Arvioiden mukaan yleisellä tasolla direktiivin täytäntöönpano ei tule aiheuttamaan alan toimijoille suuria haasteita, sillä muun muassa joukkoliikenneviranomaisten omat tavoitteet ovat yhteenlaskettuna selvästi direktiivin vaatimuksia tiukempia.
Vaikka hankintaosaaminen on kehittynyt, tarvitaan edelleen ohjeita ja opastusta. Osaaminen on keskiössä, jotta lakiesityksen erinomaiset tavoitteet pystytään saavuttamaan samalla alueiden elinvoimaa tukien. Esimerkiksi kaupunkien bussi- ja logistiikkaliikenteen sähköistäminen vähentää paitsi päästöjä myös niistä aiheutuvaa melua ja paikallisia hiukkaspäästöjä. Tätä näkökulmaa emme saa unohtaa, kun arvioimme lakiesityksen kokonaishyötyjä.”