Julkaistu Hämeen Sanomissa 10.6.2015
Professori Puolimatka kirjoitti (HäSa 8.6.) lapsen unohtuneen avioliittolainsäädännön uudistajilta. Olen täysin eri mieltä hänen kanssaan. Tasa-arvoisen avioliittolain lisäksi tarvitsemme Suomeen myös tasa-arvoisen perhelainsäädännön.
Suomalaiset perheet ovat monimuotoisia, lähteestä riippuen n. 40% lapsista asuu nykypäivänä muussa kuin ns. ydinperheessä. Lapset asuvat yhden vanhemman perheissä, uusperheissä, adoptioperheissä, sijaisperheissä, kahden kulttuurin perheissä, monikkoperheissä, sateenkaariperheissä, lapsikuolemaperheissä ja leskiperheissä. Tilastojen mukaan noin joka viides pari jää tahattomasti lapsettomaksi eli joukkoon kuuluvat myös lapsettomat perheet.
Yksi monimuotoisia perheitä yhdistävä tekijä on se, että usein niissä asuvia lapsia ja aikuisia kohdellaan eriarvoisesti lainsäädännössä, palvelujärjestelmissä ja tilastoinnissa. Tämä johtuu siitä, että perhelainsäädännön lähtökohtana on tähän saakka ollut kovin yksisilmäinen perhekäsitys; ydinperhe, joka koostuu avioliitossa elävistä miehestä ja naisesta sekä heidän biologisista, eri aikaan syntyneistä lapsistaan.
Perhevapaita ja perusturvaa uudistettaessa monimuotoiset perheet on huomioitava yhdenvertaisesti. Kristillisdemokraattien kaatama äitiyslakiesitys on saatava eduskunnan käsittelyyn. Vanhemmuus jatkuu myös eron jälkeen, jolloin lapsen molemmat kodit on tunnustettava tasa-arvoisiksi lainsäädännössä, tilastoissa ja etenkin asenteissa. Lapselle tulee tarvittaessa voida määrätä tapaamisoikeus myös muihin henkilöihin kuin juridisiin vanhempiinsa nähden.
Mirka Soinikoski
erikoislääkäri ja sijaisäiti