Yhteiskirjoitus julkaistiin Hämeen Sanomissa pe 3.3.2017:

Hallitusohjelmassa 2015 sote-uudistus kuvattiin vielä maltillisesti. Ensin oli tarkoitus tuoda sekä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä perus- ja erikoistason palvelut saumattomasti yhteen, aivan kuten Oma Häme jo tekee. Sitten piti purkaa monesta eri lähteestä koostuva rahoitusjärjestelmä yhteen putkeen, jotta palveluiden järjestäminen ja rahoittaminen olisivat samoissa käsissä. Vasta lopuksi oli tarkoitus monipuolistaa asiakkaan valinnanvapautta ja lisätä eri palveluiden tuottajien määrää.

Nyt hallitus toimii oman hallitusohjelmansa vastaisesti ja ajaa pillit katolla kovalla kiireellä sote-palveluiden avaamista vapaille markkinoille, vaikka asiantuntijat ovat kaiken aikaa varoittaneet suurista riskeistä laajaan valinnanvapauteen liittyen.

Surullisinta keskustan ja kokoomuksen “maakunnat mulle ja valinnanvapaus sulle” -koplauksessa on se, että uudistuksen alkuperäiset tavoitteet jäivät ensimmäisinä jalkoihin. Aivan kuten HUS:n Aki Linden ja Jari Petäjä totesivat, terveydenhuoltojärjestelmän tärkein arvo on ihmisten yhdenvertaisuus sairauden sattuessa (TS 1.3.2017). Samaa yhdenvertaisuutta tarvitaan myös sosiaalipalveluissa eikä SO saa unohtua sivuseikaksi valmistelussa, hyvinvoinnin turvaamisessa tarvitaan molempia.

Esitetyssä muodossaan valinnanvapausuudistus kasvattaisi maan eri osien välisiä eroja ja lisäisi kustannuksia sekä byrokratiaa. Terveyserojen kaventamisen tavoitetta vastaan toimii myös se, että palveluketjujen ja- kokonaisuuksien hallinta on pirstaleisessa kokonaisuudessa lähes mahdotonta. Esityksestä hyötyvät tällä tavoin toteutettuna lähinnä suurimmat terveysalan yritykset, jotka pyrkivät minimoimaan verotuksen ja maksimoimaan voiton.

Sote-uudistuksen ylin virkamies Tuomas Pöysti myönsi Kommuntorgetin haastattelussa (2.12.2016), että tavoiteltu 3 miljardin euron säästötavoite on ylioptimistinen. Jos valtio vain vähentää maakunnille annettavaa perusrahoitusta 3 miljardilla eurolla, se jättää itse säästöjen toteuttamisen maakuntien harteille. Tämä lisää palveluiden eriarvoisuutta, sillä pienten ja suurten maakuntien kyky järjestää palvelut ja niiden rahoitus on hyvin erilainen.

Valinnanvapauskokeiluja tehdään jo monin paikoin: Hämeenlinnassa vasta päästiin aloittamaan, Jyväskylässä oli vaikeuksia saada yrityksiä mukaan ja Ylä-Savon sotessa ihmiset innostuivat listautumaan yksityisen puolen palveluihin. Alueellisista kokeiluista saadaan arvokasta lisätietoa meneillään olevaan valmisteluun ja ilman niiden analysointia lakipakettia ei voi kestävästi viedä eteenpäin.

Hallituksen on tultava järkiinsä. Sote- ja maakuntauudistus voidaan viedä läpi pidemmällä siirtymäkaudella ja maakunnille on annettava verotusoikeus. Valinnanvapauslainsäädäntö tulee käsitellä omana erillisenä lainsäädäntöhankkeena, kun sote-uudistus on muuten valmis. Silloinkin asteittain ja harkiten, ei kiireellä ja hutiloiden.

Jotta uudistus ei kaadu jälleen kerran perustuslakivaliokuntaan, se tulee toteuttaa alkuperäisiin tavoitteisiin nojaten parlamentaarisesti. Näin se kestää vaalikausien väliset vaihtelut ja ihmiset saavat tarvitsemansa hyvän hoidon oikea-aikaisesti ja ilman turhia jonoja, lompakon paksuudesta tai postinumerosta riippumatta.

 

Mirka Soinikoski
erikoislääkäri
kuntavaaliehdokas (vihr.)

Touko Aalto
kansanedustaja
Vihreiden varapuheenjohtaja