Eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu hallituksen esityksestä laiksi sakon muuntorangaistuksen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon väliaikaisesta rajoittamisesta. Esityksen tarkoituksena on ennaltaehkäistä koronaviruksen leviäminen vankiloihin ja sitä kautta turvata vankiloiden toimintakyky sekä suojella vankien ja vankilahenkilökunnan terveyttä.
Käytin keskustelussa puheenvuoron, jossa painotin esityksen tärkeyttä niin terveydellisestä kuin vankien perusoikeuksien näkökulmasta. Esityksessä mainittavat toimenpiteet sakon muuntorangaistuksen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon väliaikaisesta rajoittamisesta ovat välttämättömiä varautumisessa ja viruksen leviämisen ehkäisemisessä. Lakiesityksellä kumotaan hallituksen aiemmin antama asetus, jolla sakon muuntorangaistuksille ja enintään kuuden kuukauden pituisille vankeusrangaistukselle ei määrätä ilmoittautumisaikaa vankilaan 19. kesäkuuta 2020 mennessä.
Tämä ennakointikeino ei ole kuitenkaan osoittautunut riittäväksi terveyden suojelemisen kannalta, minkä vuoksi käsittelyssä olevalla esityksellä voidaan varautua tilanteeseen paremmin ennaltaehkäisevästi. Huomionarvoista on, että rangaistusten väliaikainen rajoittaminen koskee ainoastaan niitä henkilöitä, jotka odottavat tuomionsa täytäntöönpanoa vapaudessa. Tällä esityksellä ei siis vapauteta tuomiota istuvia henkilöitä, eikä esitys koske myöskään niitä ihmisiä, jotka on vangittu tutkintavankeuslain tai pakkokeinolain perusteella. Suurimmat turvallisuusuhat ovat nyt muualla kuin tuomioita odottavissa ihmisissä.
Jos poikkeusoloissa perusoikeuksien rajoittaminen tuntuu erikoiselta, on oikeuksien rajoittaminen vankiloissa arkipäivää. Oikeuksien rajaamisen perusteluihin kuuluu välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus, kuten tässä salissa keskustelua käyvät hyvin tietävät. Edes vankeustuomio ei poista tiettyjä jokaiselle ihmiselle kuuluvia perusoikeuksia. Jokaisella ihmisellä on jakamattomat oikeudet tarvittavaan terveydenhuoltoon ja turvaan, oli paikka mikä tahansa. Näiden oikeuksien tulee toteutua myös vankilaolosuhteissa. Vankeuteen tuomitut ovat jo valmiiksi muita heikommassa asemassa. Monilla heistä on hoitamattomia perussairauksia, asunnottomuutta ja taloudellisia vaikeuksia. He ovat myös keskimääräistä heikomman terveydentilan takia suuremmassa riskissä sairastua koronavirukseen.
Rangaistusten täytäntöönpanon viivästyttäminen voikin olla lamauttava vastaisku ihmiselle, joka saisi vankilassa katon päänsä päälle ja seinät suojakseen. Ihmisille, jotka joutuvat odottamaan vankeuden alkamista, tulisi tarjota ensisijaisesti väliaikainen asunto odotusajaksi. Asunto ensin ‑periaatteen ja muiden yhteiskunnan turvaverkkojen ei tule kadota mihinkään, vaikka elämmekin poikkeuksellisessa tilanteessa.
Keinovalikoimaa heikompiosaisten auttamiseksi kriisin keskellä laajennetaan jatkuvasti. Sosiaali- ja terveysministeriö on tänään esimerkiksi avannut valtionavustushaun ruoka-aputoiminnan järjestämiseen erityisen tuen tarpeessa oleville. Lisäksi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus on avannut ylimääräisen koronavirustilanteeseen liittyvän avustuksen haun, jota voidaan kohdistaa haastavassa elämäntilanteessa ja syrjäytymisriskissä olevien henkilöiden arjen auttamiseen ja heidän psykososiaalisen tukensa lisäämiseen. Nämä toimet ovat välttämättömiä, jotta kukaan ei putoa tyhjän päälle keskellä pandemiaa ja perusoikeudet toteutuvat niin laajasti kuin mahdollista myös poikkeusoloissa.
Kukaan ei halua, että suomalainen vankilatoiminta lamaantuu koronaviruksen aiheuttaman epidemian takia. Siksi rangaistusten täytäntöönpanon viivästyttäminen on perusteltua ennakointia poikkeusoloissa.